Syyskuun kulut

Myin edellisen auton syyskuussa, joten tämän auton pääomaakin tuli maksettua ihan mukavasti. Syyskuussa meille vakiintui käytännöksi tankata vain biokaasua. Yksi poikkeus vahvistaa säännön: vaikka valitsin polttoaineeksi biokaasun, mittari ilmoitti että saamme maakaasua. Valitsin siis vahingossa väärän polttoaineen tai järjestelmästä oli biokaasu kokonaan loppunut. Ensimmäinen vaihtoehto on ehkä todennäköisempi.

Sitten asiaan: tässä syyskuun kulut, suluissa kulut auton hankkimisesta syyskuun loppuun asti.

• Ajetut kilometrit 1250 (4446)

• Polttoainekulut 117,22 e (413,33 e). 100 kilometrin hinta on ollut 9,38 e (9,30 e)

• Bensiiniä tankattu 0 e (45,75 e)

• Maakaasua tankattu 17,38 e (138,64 e)

• Biokaasua tankattu 99,84 e (228,94 e)

• Pääomakulut 2117,36 e (2217,36 e)

• Verot ja vakuutukset 170,80 (319,69 e)

• Muut kulut 0 e (23 e)

• Kulut yhteensä 2405,38 e (3269,49 e).

Käyttö- ja ylläpito- sekä pääomakustannukset huomioon otettuna 100 kilometrin hinta on ollut syyskuussa keskimäärin 192,43 e (73,54 e). Ilman pääomakuluja vastaavat lukemat olisivat 23,04 e (24,27 e).

Pohdin tätä asiaa jo kesällä toisessa blogissani, mutta on nostettava vielä kerran asia esille: mitähän järkeä on omistaa auto? Pelkillä heinä-syyskuussa maksetuilla käyttö- ja ylläpitokuluilla olisin kulkenut koko vuoden työmatkat bussilla. Siis jos työajat ja bussivuorot täsmäisivät…

Ei kai taas?

”Auto ei lähde käyntiin, mitä teen?”

Vaimon ääni puhelimessa tempaa minut kesken työpäivän hetkessä takaisin samoihin fiiliksiin, joita koin edellisen auton kanssa. Korjauskierre ja lukematon määrä rahaa kiinni autoon.

Oireista päätellen autossa on jokin sähkövika. Jos kyseessä on vain tyhjä akku, homma ei ole edes vaikea. Jos taas kyseessä on jokin muu sähkövika, korjaaminen voi käydä vaikeammaksi. Palaan kotiin sen verran myöhään, etten ehdi käydä auton kimppuun. Vien lapsen fillarilla musiikkileikkikouluun. Onneksi tätä tuli harjoiteltua kesällä.

Pääsen auton kimppuun vasta seuraavana päivänä. Akku on tyhjä. Onnettomuudekseni annoin käynnistyskaapelit edellisen auton mukaan. Toisaalta, eipä tässä ole toista autoakaan, mistä ottaisi virtaa. Vaikka minä vapaalla olisinkin, naapurit ovat kaikki kunnon ihmisiä ja töissä arkisin.

Mieleeni välähtää pannuhuoneen kaapista edellisten omistajien jäljiltä jäänyt akkulaturi. Irroitan auton akun, joka muuten onkin yllättävän haastava temppu, kun ei ole hylsyavaimia käytössä. Pienen äheltämisen jälkeen akku on irti ja laturin leuat navoissa kiinni. Vilkaisen vielä ohjeita: ”60 ampeeritunnin akku kannattaa ladata 6 ampeerin virralla”. Mistä tietää montako ampeerituntia akussa kuuluu olla? Hitot siitä, töpseli seinään vain. Ampeerimittari laturin kyljessä kyllä kertoo, miten tyhjä akku on. Paitsi tämä mittari, joka ei värähdäkään. Ilmeisesti laturi on jäänyt kaapin nurkkaan syystäkin.

Mikäs nyt eteen? KVG auttaa alkuun. Toknetin sivuilla on näköjään 35 euron hintaisia latureita. Puhelinsoitto vaihteeseen varmistaa, että latureita on hyllyssä. Pihalla huomaan, että naapurissa on joku kotona. Kohta kävelen tyytyväisenä lainattu laturi kainalossa takaisin kotipihaan. Akku laturiin ja töpseli seinään. Viisari pomppaa heti kuuteen ampeeriin. Akku on siis lähes tyhjä.

Parin tunnin kuluttua laturin mittari on noin neljän ampeerin kohdalla. Kannan akun takakonttiin ja ruuvaan kiinnikkeet paikalleen. Auto lähtee käyntiin kuin palmun alta. Käyn ajamassa lyhyen lenkin. Kaikki toimii hyvin.

Illalla ajan nuoremman lapsen harrastukseen ja tankkaan paluumatkalla. Yhtäkkiä auto alkaa nykiä. Valitettavasti olen jo oppinut mitä se tarkoittaa, sillä tämä on jo neljäs tai viides kerta parin kuukauden aikana. Auto lakkaa käymästä kaasulla. Sammumisen välttää vaihtamalla välittömästi bensiiniin. Yleensä uudelleen käynnistäminen auttaa. Tällä kertaa ei. Ajan tankilta kotiin bensiinillä, yritän välillä vaihtaa kaasulle, mutta mikään ei auta. Seuraavana päivänä auto toimii taas moitteettomasti.

***

Työkiireiden vuoksi en ole ehtinyt kirjoittaa pariin viikkoon. Nyt palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen. Seuraavalla kerralla käsittelen syyskuun kulut. Edellinen auto on myyty, joten tämäkin on jo lähes kokonaan maksettu. Siitä siis ensi kerralla.

Pajalla, osa 1

Tässä kirjoituksessa ajattelin kertoa, miten auto on käynyt pajalla. Miten 300000 km määräaikaishuolto on edennyt. Miten lisätöinä tehtäväksi suunnitellut jakohihnan vaihto ja kaasusuodattimen vaihto on tehty. No, en kerro kun ei ole kerrottavaa. Tai on, mutta ei ihan sitä mitä ajattelin. Auto on nimittäin tähän mennessä seissyt kahdella eri viikolla yhteensä kaksi ja puoli päivää pajalla. Onneksi jokaisesta alkavasta tunnista ei veloiteta esim. 70 euroa, niin kuin merkkiliikkeessä tehtäisiin. Tämä paja on nimittäin ammattikoulussa.

Ammattikoulun opiskelijat ovat tähän mennessä saaneet tehtyä 300000 km määräaikaishuollon, pestyä auton ulkopuolelta ja imuroitua sisäpuolelta. Ihan jees. Luvassa on vielä ainakin nuo mainitut lisätyöt ja jarrunesteiden vaihto. Ja moottorin lämmittimen asentaminen. Hinta on vielä hiukan epäselvä, mutta ei se nyt ihan hirveästi voi olla. Täytyy nyt miettiä, että mitä muuta voisi teettää. Hyödynhän ei tarvitse eikä se saakaan olla yksisuuntainen. Tämän hintaluokan auton uskaltaa helposti jättääkin opiskelijoiden harjoittelualustaksi. Tähän asiaan palaamme ehkä parin viikon päästä. Jos ei muuten, niin päivitän ainakin arvion siitä, montako viikkoa auton korjaamiseen vielä menee. 🙂

Pyöräilykausi alkaa olla päättymässä, joten auton kilometrit lisääntyvät lähitulevaisuudessa. Aamut ovat jo niin pimeitä, etten uskalla enää ajaa töihin. Kotiin sentään vielä pystyy ajamaan. Kilometrien lisääntyessä tulee varmasti kirjoituksille uusia aiheita. Niitä odotellessa hyvää syksyn odotusta!

Elokuun kulut

Alkuun yksi selitys ja yksi varoitus. Selitän kirjoittamattomuutani. Vaikka tavoittelen yhtä kirjoitusta viikonloppua kohden, jäi menneen viikonlopun kirjoitus väliin. Tämä johtui toimittaja Matti Rämön kirjasta, jossa hän kertoo polkupyörämatkastaan Islannin ympäri. Jotenkin minun on helppo samaistua häneen, vaikka tänä kesänä fillarilla ajamani kilometrit jäävät alle Rämön kuukauden reissua Islannissa. Suosittelen lukemaan Rämön tuotantoa.

Sitten se varoitus. Tämä kirjoitus sisältää vain tylsää kulujargonia. Tästä lähtien aion päivittää kerran kuussa oheisessa luettelossa olevat tiedot, jotta niitä ei tarvitse vääntää jokaisen tekstin päätteeksi. Sitä paitsi luettelossa olevia tietoja on helpompi lukea ja päivittää. Parempi toki olisi, jos tiedot saisi taulukkoon, mutta näillä mobiililaitteilla tekstin käsittely on hiukan hankalaa.

Sitten asiaan: tässä elokuun kulut, suluissa kulut auton hankkimisesta elokuun loppuun asti.

• Ajetut kilometrit 2380 (3196)

• Polttoainekulut 188,17 e (296,11 e). 100 kilometrin hinta on ollut 7,91 e (9,27 e)

• Bensiiniä tankattu 8,03 e (45,75 e)

• Maakaasua tankattu 86,77 e (121,26 e)

• Biokaasua tankattu 93,37 e (129,10 e)

• Pääomakulut 0 e (100 e)

• Verot ja vakuutukset 148,89 e, ei aiempia kuluja

• Muut kulut 0 e (23 e)

• Kulut yhteensä 337,06 e (864,11 e). Käyttö- ja ylläpitokustannukset huomioon otettuna 100 kilometrin hinta on ollut keskimäärin 14,16 e (27,04 e).

Epäsäännöllisiä käyntihäiriöitä

Olen aiemmin maininnut kaasu-Volvoissa olevista käyntihäiriöistä. Silloin ajattelin, että ”onneksi tämä ei koske minua”. Vaan kuinkas kävikään? Vaimo oli eräänä päivänä toissa viikolla ajossa autolla. Tarkoituksena oli käydä muiden asioiden lisäksi tankkaamassa auto. Kotvan kuluttua puhelin: ”auto sammui, mitä teen?”

Polttoaineen vaihto bensiinille auttoi. Pyysin vaimoa käymään tankkaamassa kaasun lisäksi bensatankin täyteen, jotta saisin tietää paljonko bensiiniä on kulunut. Siitä toisella kertaa, kun laskeskelen elokuun kuluja yhteen.Tämän tapahtuman jälkeen kului viikko ilman isompia käyntiongelmia. Viime torstaina sama juttu toistui, mutta tällä kertaa minä olin ratissa. Outoa oli se, että tapahtuma oli saman tien varressa suunnilleen samassa kohdassa, jossa vaimollakin sammui auto viikkoa aiemmin. Vaihdoin auton sammuttua polttoaineeksi bensiinin ja käynnistin. Mitään ei tapahtunut. Tai kyllä starttimoottori pyöri, mutta auto ei vain suostunut käynnistymään. Kokeilin vaihtaa kaasulle: auto lähti käyntiin saman tien!

Viisi päivää myöhemmin työmatkalla auto alkoi taas hyytyä kesken ajon. Vaihdoin bensiinille, matka jatkui. Hetken päästä vaihdoin takaisin kaasulle, moottori alkoi taas näyttää hyytymisen merkkejä. Viimeisen kilometrin ajoin bensalla.Elokuun lopussa biokasuauto.fi -sivun perustaja otti minuun yhteyttä sähköpostitse. Hän kertoi, että hakusanalla BUBBELTEST löytyy ruotsinkielistä materiaalia paineensäätimen kalvon vuotamisen testaamisesta. Se on yleensä ongelmana, jos kylmäkäynnistyksen yhteydessä auto ei meinaa käynnistyä. Tällöin starttimoottorilla saadaan liika kaasu pois imusarjasta. En kuitenkaan näe, että tämä olisi ongelma, sillä poikkeuksetta sammumiset ovat sattuneet lämpimällä moottorilla ajaessa.

Yksi ratkaisu saattaa olla kaasusuodattimen vaihto. Saksassa ylläpidetystä huoltokirjasta selvisi, että suodatin on vaihdettu noin 140000 km kohdalla. Vaihtoväli on 160000, joten nyt olisi aika suorittaa vaihto. Kävinkin heinäkuussa kyselemässä paikallisesta merkkiliikkeestä hintoja huollolle ja korjauksille. Kerron niistä kuitenkin toiste. Samalla raportoin miten ammattikoulu onnistui näiden huoltojen kanssa ja mikä oli huoltojen hinta. Auto on nimittöin lähiaikoina menossa huoltoon.

Tämä blogikirjoitus tulee muutaman päivän myöhässä. Viime aikoina olen ajanut aika paljon fillarilla työmatkoja. Iltaisin olen ollut todella väsynyt. Jatkossa pyrin pysymään aikataulussa, eli julkaisemaan kirjoituksen joka viikonloppu.

Kohtaamisia tankkauspaikalla

”Hei, osaatteko sanoa toimiiko Gasumin tankkauskortti täällä?”

Nuoren miehen kysymys Mäntsälän keskustan ST1:n pihassa viikko sitten sunnuntaina yllättää minut täydellisesti. Kun toivun ja saan vastattua kieltävästi, huomaan että rouva mittarin toiselta puolelta vastasi samaan aikaan samoilla sanoilla. Gasumin mainoksilla koristettua kuomullista peräkärryä perässään vetävä VW Transporter kiihdyttää jo Mäntsälän keskustan läpi halkovalle vanhalle nelostielle. Hetkeksi jään pohtimaan hitauttani. Minulla olisi ollut kännykkään talletettuna kaikki Suomen julkisten kaasuasemien osoitteet. No, nykyäänhän on Internetit ja pelit ja pensselit. Ehkä nuorukaiset pärjäävät…

Olin jo toista kertaa samana päivänä tankkaamassa Mäntsälässä. Aamupäivällä ajoimme etelään ja trippimittari näytti kahtasataa kilometriä. Oli siis jo aikakin tankata. Illalla ajoimme samaa reittiä, sillä meillä oli kyytiläinen, joka matkusti samaa matkaa Lahteen asti. Mäntsälän kohdalla trippimittarin lukema oli jo lähes sata kilometriä. Päätin käydä tankkaamassa uudelleen, sillä halusin tietää millainen Volvon kaasun kulutus on pitkän mottoritiellä ajon jälkeen. Olimmehan ajaneet noin 100 kilsaa nopeuden ollessa noin 120 km/h.

ST1:lle kaartaessani havaitsin, ettemme ole ainoat tankkaajat näin sunnuntai-iltana. Viidelle bensiini- ja dieselmittareille oli jonoa, mutta kaksi kaasumittaria olivat vapaana. Asema on ns. kylmäasema, mutta sen mittarit on sijoitettu niin älyttömästi, että autoilijat tukkivat helposti molemmat mittarit huolimattomalla pysäköinnillä. Valkoinen Volvo oli ajanut lähimmälle mittarille ja auto oli pysäytetty tankkausluukku suoraan pistoolin kohdalle. Samalla auton keula blokkasi naapurimittarin siten, että minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä lähimmälle vapaalle mittarille. Toinen kaasumittareista oli siis tukittu ajattelemattomalla pysäköinnillä. Jouduin kääntämään auton toisin päin. Samalla toinen kaasuautoilija tuli pohjoisen suunnasta ja ehti ennen minua vapaalle paikalle.Hetken odottelun jälkeen toinen paikka vapautui, joten päädyin peruuttamaan auton mittarille, jonka valkoinen Volvo vielä hetki sitten oli blokannut.

Tankkauksen jälkeen myhäilin tyytyväisyyttäni. 99,4 kilometriä oli vienyt noin 4,6 kiloa kaasua.1,257 euron kilohinnalla sataselle tuli hintaa noin 5,8 euroa! Tankkauksen hinta ei ollut ainoa syy myhäilyyn. Olen jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota kaasuautoilijoiden eräänlaiseen yhteishenkeen. Kaasua tankkaavia on vähän, joten yleensä olen yksin tankkaamassa. Jos joku muu sattuu tankille samaan aikaan, hän vähintäänkin heilauttaa kättään tervehdykseksi. Toisinaan saatamme rupatellakin hetken. Bensamittarilla tällainen ei tulisi kuuloonkaan!

Myöhemmin illalla pohdin havaintoja matkan varrelta. Illalla näin nelostietä pohjoiseen matkaavan kaksi erillistä paketti-Mersun vetämää yhdistelmää, joissa oli mainos kuumailmapallolennoista. Toinen ajoi perässäni Mäntsälä E-liittymästä ja jatkoi itään. Melko pian tämän jälkeen tapahtui yllä kuvaamani episodi huoltoasemalla. Mietin mielessäni onko asioilla yhteyttä. Ei ilmeisesti kuitenkaan ole, sillä aina luotettavan Wikipedian ( http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuumailmapallo ) mukaan kuumailmapallo käyttää polttoaineena propaania. Mielenkiintoista luettavaa silti, käykää katsomassa!

Tyyppiviat ja polttoainesäästöt

Kaasu-Volvojen ”tyyppivikana” vaikuttaisi erään keskustelupalstan mukaan olevan käynnistys- ja käyntivaikeudet. Ilmeisesti vika on pystytty paikantamaan kaasunjakajaan. Käynnistäessä autoa joutuu ”sahaamaan”, eli pyörittämään starttimoottoria pitkään. Ajossa kaasua käytettäessä saattaa auto sammua.

Onneksi omassa Volvossani ei tällaisia vikoja ole – ainakaan vielä. Käynnistyminen kestää selvästi hiukan pidempään kuin edellisellä autolla. Yllä mainitun keskustelupalstan mukaan tämä voisi johtua siitä, että ajon päätteeksi järjestelmässä on vain kaasua. Käynnistyminen tapahtuu kuitenkin aina bensiinillä, joten menee hetki ennen kuin bensapumppu tuo polttoaineen palotilaan asti. Tiedä häntä, mutta kuulostaa ihan järkeen käyvältä. En kuitenkaan pidä tätä varsinaisena vikana.

Toinen asia häiritsee enemmän: kun moottori on kylmä, kone käy bensalla melko kauan. Yleensä lähden liikkeelle alle puolessa minuutissa käynnistämisestä. Lämpimällä ilmalla auto vaihtaa polttoaineeksi kaasun jo tässä ajassa. Kylmemmällä, siis 10 lämpöasteen kieppeillä, menee hiukan kauemmin. Toisinaan ehdin ajaa puoli kilometriä tai jopa enemmän, ennen kuin moottori alkaa käyttämään kaasua. Tämä ei varsinaisesti ole ongelma, mutta kaasulle vaihtumisen jälkeen moottori nykii jonkin aikaa. Lämpimänä tätä ongelmaa ei koskaan ole. Toistaiseksi matka ei kuitenkaan ole keskeytynyt, joten en ole ihan hirmu huolissani asiasta. Onko jollakulla lukijoista samoja havaintoja?

***

Tänään ajamme pääkaupunkiseudulle viettämään kummipojan syntymäpäiviä. Tarkoituksena on ajaa mennessä tai tullessa Mäntsälän ST1:n kautta. Kerroin viime viikolla, että olen tankannut siellä kerran aiemminkin. Tämä tapahtui ensimmäisellä koeajolla. Muistelin, että kaasu olisi siellä viitisen senttiä kiloa kohti Gasumin kaasua halvempaa.

Tarkastin hinnan eilen polttoaine.netistä. Hintaeroa on jopa 15 senttiä. Se kuulostaa hurjalta, kun dieseliä tankatessa tuli helposti valittua se 3 tai 4 senttiä litrahinnaltaan halvempi tankkauspiste. Dieseltankillisella (700-800km) säästöä tuli siis 2,1-2,8 euroa. Kaasutankillisella ero olisi Mäntsälän kohdalla olevasta kaasumäärästä riippuen 1,5-2,3 euroa. Kilometriä kohti jaettuna tämä säästö on kaasuautossa toki dieseliä parempi, mutta miten pitkä matka kannattaa ajaa parin euron säästön vuoksi?

Fonectan reittioppaan mukaan Mäntsälän kautta ajaessa matkaa tulisi lisää 20 kilometriä ja aikaa menisi 15 minuuttia enemmän. Hintaa mutkalle tulisi reilu 1,5 euroa, eli halvemman kaasun säästö sulaisi tähän. Summahan ei ole iso, mutta mieleni tekisi tukea myös muita kaasun jakelijoita, kuin Gasumia.

***

Päivitän tähän loppuun taas auton kulut. Vero- ja vakuutuslaskut ovat jo tulleet, mutta pihinä miehenä maksan ne vasta eräpäivänä, joka sattuu menemään syyskuun puolelle. Pääomaa en ole lyhentänyt, joten viime kirjoituksen jälkeen on tullut vain polttoainekuluja.

Kilometrejä on kertynyt 2558. Bensiiniin olen käyttänyt 37,72 e, maakaasuun 100,87e ja biokaasuun 110,65 e. Polttoainekustannukset ovat olleet 249,24 e, eli 9,74 e/100 km (viime viikolla 10,42 e). Pelkkään kaasuun olen käyttänyt 8,66 e/100 km (viime viikolla 8,57 e). Samaan hintaan saisi 5,2 litraa bensiiniä tai 5,8 litraa dieseliä…

Kaasun tankkaaminen ja käyttö

Viime kerralla lupasin kertoa millaista on kaasun tankkaaminen. Auto on ollut meillä nyt kuukaden. Sinä aikana kilometrejä on kertynyt 2000, vaikka ajoja onkin harkittu joka kerta. Lähes aina, kun vain suinkin on ollut mahdollista, olemme turvautuneet polkupyörään ja jättäneet auton pihaan.

Olen keskustellut usean henkilön kanssa kaasuautoilusta. Yleisimmät kysymykset koskevat tankkaukseen kuluvaa aikaa, tankkauksen vaikeutta, toimintasädettä, polttoaineen valintaa ja niin edelleen. Kaasuautoa käytettäessä todella joutuu tottumaan tankkaamiseen.

Muistelen joskus nähneeni Volkswagenin mainoksen, jossa kehuttiin pitkällä tankkausvälillä ja luotiin mielikuvaa tankkaamisesta harvinaisena perhetapahtumana. Niin harvinaisena, että tapahtumaa piti oikein kuvata pokkarilla. Kaasuautolla ajaessa tankkaamisesta tulee yhtä arkista kuin hampaiden pesusta. 2000 kilometrin matkalla olen käynyt tankkaamassa kaasua 10 kertaa ja bensiiniä kerran. En aja koskaan kaasutankkia täysin tyhjäksi. Siksi tankkausväli on 200-250 km.

Kaasun tankkaaminen on helppoa

 Volvon kojetaulussa on kytkin, josta valitaan käytettävä polttoaine. Hataralla koulusaksallani olen ymmärtänyt suunnilleen, mitä informaatiota auto antaa, kun vaihdetaan käytettävää polttoainetta. Lisäksi kun polttoaineeksi on valittu kaasu ja sitä on yhä tankissa, Bifuel-kytkimen valo ei pala. Kun kaasu loppuu, valo alkaa vilkkumaan. Kun kytkimestä valitaan polttoaineeksi bensiini, valo palaa jatkuvasti. Itse tankkaaminen on yllättävän helppo tapahtuma. Tankkauspistoolia ei ole, vaan liitin muistuttaa hiukan paineilmaletkun liitintä. Letkun liittäminen tankkausluukun takana olevaan liittimeen vie joitakin sekunteja. Tankkaamisesta löytyy netistä oikein videokin (http://www.youtube.com/#/user/Gasum1?&desktop_uri=%2Fuser%2FGasum1).

Volvon kaasusäiliö on 15 kg:n kokoinen. Tyypillisesti tankkaan 10-13 kg. Olen pari kertaa ottanut kellolla aikaa, tuo määrä kaasua menee tankkiin alle kahdessa minuutissa. Tosin sillä määrällä ajaa vain 250-300 km. Edellisellä autolla, diesel-Volvolla, ajoi lähes kolminkertaisen matkan. Tosin 75 diesellitran tankkaamiseen meni jonkin verran enemmän aikaakin.

Kaasua käyttävät ihmiset mainostavat aina, miten edullista kaasulla ajaminen on. V70:n kulutukseksi kerrotaan usein 6 e/100 km. Suunnilleen samoja, ehkä hiukan isompia lukemia olen minäkin yleensä saanut. Jokin aika sitten vaikutti siltä, että tankillisella pääseekin vain 200 km, eli 100 km maksaisi jo 10 euroa. Olin jo hiukan huolissani, kun kahden tankillisen tulos oli sama. Viikko sitten kävimme perheen kanssa reissussa Tampereen lähistöllä. Kun tankkasimme taas Kouvolassa tankin täyteen, keskikulutus oli 4, 5 kg/100 km, eli hiukan alle 6 e. Aiempi kulutus oli siis korkea siksi, että tuolloin olimme ajaneet normaalia enemmän kaupunkiajoa.

Iso haaste kaasuautoilun yleistymisen tiellä on tankkauspisteiden vähyys. Polttoainetta saa vain Etelä-Suomesta linjan Imatra -Lappeenranta – Kouvola – Lahti- Tampere eteläpuolelta. Lisäksi Jyväskylän lähellä Laukaassa on yksi tankkauspaikka. Jyväskylän ja Heinolan väliin Joutsaan on kuluvan vuoden aikana tulossa uusi paikka. Kaasua ei saa myöskään Tampereen länsipuolelta.

Uskon, että kaasuautoilu kuitenkin yleistyy tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin vielä eräänlaisessa oravanpyörässä: kaasuautojen määrä yleistyy hitaasti, koska tankkaamismahdollisuudet ovat rajalliset. Uusia tankkauspisteitä tulee vain edellisten lähelle, koska muualla ei ole valmiina asiakkaita. Ja auto on sellainen hyödyke, jota vaihdetaan aika harvoin, joten autokanta uusiutuu hitaasti. Potentiaalia kaasun valmistamiseksi Suomessa on kuitenkin paljon. Kaatopaikoilla ja esimerkiksi maanviljelyn ohessa muodostuu biokaasua eli metaania jatkuvasti. Enää pitäisi kerätä se talteen ja jalostaa liikennekäyttöön.

Liikennekäyttöön tarkoitetun metaanin myynti on toistaiseksi lähes monopolisoitunutta. Valtaosan Suomessa olevista tankkauspisteistä omistaa Gasum. St1:llä on kaksi myyntipaikkaa ja yksi on yksityisen firman omistuksessa. Kolmen viimeisen nykyhintoja en tiedä, mutta Gasumin asemilla hinta on pysynyt samana jo yli kuukauden. Olen tankannut auton kerran Mäntsälän St1:llä ja muistelen, että siellä kaasu maksoi noin 5 senttiä kiloa kohti vähemmän kuin Gasumilla.

Kuluneella viikolla minulle selvisi että biokaasu, jota tankkiini tankkaan, ei ole välttämättä biokaasua. Gasum kertoo nettisivuillaan, että molemmat kaasut syötetään samaan verkkoon ja järjestelmä pitää huolen siitä, että biokaasua ei myydä enempää, kuin sitä on syötetty. Systeemi siis on samanlainen kuin sähkön jakelussa.

Viime kirjoituksessa summailin auton aiheuttamia menoja. Päivitän tässä tilanteen, mutta en aio kirjata pysäköinnin aiheuttamia kuluja, ainakaan toistaiseksi. Tähän mennessä niitä on tullut kokonaiset 1,50 euroa. Omassa pihassa on tilaa pitää autoa, töissä voin pysäköidä ilmaiseksi, eikä Kouvolan keskustassa ilmaisen pysäköintipaikan löytäminen ole vaikeaa. Ei, varsinkin jos ajaa fillarilla. :)Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt 2038. Bensiiniä olen tankannut yhä vain 22,6 litraa (37,72 e), maakaasua 59,94 kg (84,21 e) ja biokaasua 60,14 kg (90,51 e). Muut menot ovat yhä 123 euroa. Polttoaineisiin olen siis käyttänyt 212,44 e, sataa kilometriä kohti se tekee 10,42 e (viime viikolla 11,39). Pelkät kaasukustannukset ovat 8,57 e/100 km (viime viikolla 8,66).

Kaasuauton kustannukset, osa 1

Kaasuauton ylläpitäminen on edullisempaa, kuin dieselin. Se kuluttaa vähemmän ja sen päästöt ovat pienemmät. Tässä ennakkoasenteeni. Lähdetään tutkailemaan, onko tämä totta.

 

Volvo oli hankintahinnaltaan sen verran edullinen, että minun ei tarvinnut rahoittaa sitä pankin tai muun rahoitusyhtiön kautta. Ihan koko pääoma ei ollut omaa rahaa, mutta tilannetta voisi verrata siihen, että olisin ottanut pääoman omista säästöistäni ja maksaisin sen kuukausittain takaisin. En laske tässä mahdollisia menetettyjä korkotuottoja, enkä maksa pääomalle korkoa tai käsittelykustannuksia. Käteiskassasta otin kokonaisen satasen, loput maksoin mainitulla tavalla säästöistä. Siispä kirjaan auton käsirahaksi 100 euroa. Kamala määrä rahaa.

 

Lasken kustannukset sekä aikaan että kilometreihin sidottuna. Aloituskilometreiksi katson sen mittarilukeman, joka autossa oli koeajon alkaessa. Sen jälkeen kukaan ulkopuolinen ei autolla ole ajanut, eikä sitä tankannut. Lähtökilometrit olivat 298560.

 

Aloitin koeajon ajamalla kaasutankin tyhjäksi. Auto ilmoitti Lahden motarilla, että kaasu loppui ja bensiinin käyttö alkaa. Käyntiäänestä tai mistään muusta vastaavasta sitä ei olisi huomannut. Kojetaulussa oleva oranssi valo alkoi vilkkua. Siitä tiesin, että on aika suunnata tankille. Ajoin Launeen Citymarketin pihaan tankkaamaan. Täytin tankin maakaasulla. Se oli 10 senttiä biokaasua edullisempaa. Säiliöön mahtui hiukan yli 15 kiloa, kustannus oli noin 21 euroa. Samalla matkalla kävin tankkaamassa 10 eurolla bensiiniä. Jos kaasu sattuisi yllättäen loppumaan, en jäisi tien päälle.

 

Auton ostamisen jälkeen ajoin taas Launeelle. Kaasu oli päässyt loppumaan 40 kilometriä aiemmin, mutten halunnut käydä tankkaamassa ennen kaupantekoa. Tällä kertaa tankkasin biokaasua. Sitä mahtui melkein saman verran kuin maakaasuakin, mutta tankillinen maksoi 1,5 euroa enemmän. Taas kävin myös bensatankilla, tällä kertaa tankkasin tankin täyteen. Tähän mennessä olin ajanut tasan 400 kilometriä, tankannut 30 kiloa kaasua ja 22,6 litraa bensiiniä.

 

Nyt tuosta hetkestä on kulunut pian kaksi viikkoa. Olemme tehneet koeajon jälkeen pari reissua luonnon helmaan, kolme kertaa käyneet asioilla kaupungilla ja kolmesti olen käynyt autolla töissä. Vaimo on ajanut yhden työreissun, alle sata kilometriä sekin. Mittarissa komeilee lukema 299760, eli aloituslukema on kasvanut 1200 kilometrillä. Bensiiniä on tankattu tuo 22,6 litraa ja mittari näyttää yhä täyttä. Kaasua näyttäisi olevan vielä puoli tankkia.

 

Kaasua on tankattu kuusi kertaa. Kolmesti maakaasua ja kolmesti biokaasua. Neljästä ensimmäisestä tuli jo Gasumilta noin 70 euron lasku. Yhteensä olen tankannut 71,45 kg kaasua. Niiden kustannus on ollut 103,93 e. Bensiiniin on kulunut 32,72 euroa.

 

Muihin menoihin (käsiraha, katsastus, pysäköintikiekko jne) olen käyttänyt 123 euroa. Summa sisältää myös kylmälaitteita huoltavan liikkeen tarkastusmaksun. Ilmastoinnin tehottomuus selvisi: lauhduttimen kenno vuotaa, eikä sitä kuulema voi korjata. Uusi osa maksaa asennettuna 430 euroa… Päätin, että ilmastoinnin korjaus saa odottaa hetken aikaa.

 

Auto on siis vienyt tähän mennessä rahaa 259,65 euroa. Kilometriä kohti se tekee 21,64 senttiä ja vuodessa kustannukset olisivat 6750 euroa. Tämä lukema ei kuitenkaan ole lainkaan vertailukelpoinen Farmarin 6000 euron vuosikustannuksiin (jotka siis karkasivat lähes 10000 euroon), sillä valtaosa kaasuauton tähän asti kertyneistä kuluista on polttoainekuluja. Pelkästään polttoainekulut ovat olleet 11,39 e/100 km. Se on selvästi enemmän kuin etukäteen ajattelin, mutta lukema ei ole reaaliaikainen, sillä bensiiniä on siis käyttämättä vielä lähes 30 litraa ja kaasua 7-9 kg. Pelkän kaasun kustannukset ovat toistaiseksi olleet 8,66 e/100 km. Katsotaanpa, miten lukema kehittyy. Ensimmäinen ”oikea” luku saadaan, kun bensiinitankki täytetään seuraavan kerran.

 

Vakuutusmaksuja ja veroja en ole vielä maksanut, joten niitä tarkastellaan myöhemmin. Ne tulevat nostamaan kokonaiskustannuksia melkoisesti.

 

Seuraavalla kerralla vertailen, mitä eroa on dieselin, bensiinin ja kaasun tankkaamisella. Kerron myös kokemuksiani kaasulla ajamisesta, polttoaineen valinnasta ja auton käyttäytymisestä ajossa.

Kaasuauton hankkiminen

Kuvasin ilman Farmaria -blogissani pohdintaa autottomuuden ja auton omistamisen välillä. En käsittele sitä tässä enempää. Päädyimme siis hankkimaan auton. Aiemmin olin etsinyt aina edellistä autoa ”parempaa”, tilavampaa ja ehkä kalliimpaakin autoa. Vaimo sanoikin, että en halua luopua jo saavutetuista eduista. Tietyn tason saavuttamisen jälkeen ei voi enää palata alemmalle tasolle ”menettämättä kasvojaan”. Autottomuuskokeilun aikana huomasin – jos ihan rehellisiä ollaan – tämän ajatuksen vaivaavan minuakin. Ainakin välillä. Oletko Sinä täysin rationaalinen auton valinnassa?

Pääsin tämän ajatuksen yli, kun tarkastelun autoiluun liittyviä kokonaiskustannuksia. Enää en halunnut maksaa auton omistamisesta 6000 – 9000 euroa vuodessa. Lisäksi halusin muutenkin vähäpäästöiseen auton.  Pohdin vaihtoehtoina hybridiä, kaasuautoa ja pientä dieselautoa. Valinta ei ollut helppo. Päädyin kuitenkin kaasuautoon lähinnä siksi, että muut vaihtoehdot sulkivat itsensä pois hankinta- tai käyttökustannuksiltaan hinnakkaampina vaihtoehtoina. Hybridien myyntihinnat ovat alimmillaan 8000 euroa. Sillä saa lähes puoli miljoonaa kilometriä ajetun Priuksen. Tarkoituksena oli kuitenkin, että autolla olisi ollut vielä elämää jäljellä. Sillä pitäisi pystyä ajamaan vielä monta vuotta.

Dieseleissä on hiukan sama juttu. En haluaisi ihan loppuun ajettua autoa. Tuollaisia 300000 ajettuja saisi ihan edullisestikin, mutta jos haluaa vähemmän käytetyn ja luotettavan auton, siitä joutuu maksamaan. Uskaltaisiko sittenkin tällä kertaa hankkia käytetyn kaasuauton?

Kesken tätä pohdintaa Nettiauton hakuagentilta tuli uusi ilmoitus autosta, jonka hinta oli laskenut 4500 euroon. Kuvasin auton hankintaan liittyvän koeajon kirjoituksessani ilman Farmaria -blogissa.

Kävin koeajamassa autoa. Vaikutti ihan toimivalta. Päätin kuitenkin antaa himon vielä yltyä. Viikon kuluessa ei ilmaantunut parempaakaan vaihtoehtoa. Niinpä päätin ottaa auton uudelleen koeajoon. Sovimme myyjän kanssa, että saan auton viikonlopuksi ajoon. Ennen koeajoa piti kuitenkin selvittää myös tankkaamisen aiheuttamat haasteet.

Suomessa on tällä hetkellä kaasuautoille tarjolla kaasua linjan Imatra-Lappeenranta-Kouvola-Lahti-Tampere eteläpuolella. Turun ympäristö on kaasuvapaata aluetta. Lisäksi Jyväskylän lähellä Laukaassa on yksittäinen tankkausasema. Ongelmalliseksi koeajon teki se, että valtaosa kaasuasemista on Gasumin asemia. Gasumilta ei saa kaasua käteisellä, vaan tankkaajalla täytyy olla Gasumin tankkauskortti, joka on eräänlainen oma luottokortti. Vain Mäntsälästä ja Haminasta saa kaasua St1:ltä pankki-/luottokortilla tai seteleillä. Kalmarin maatilalta Laukaasta tankataan ymmärrykseni mukaan vain käteisellä.

Onneksi Gasumin kortin sai helposti. Soitin torstaiaamuna asiakaspalveluun. He pyysivät täyttämään korttihakemuksen, tulostamaan, allekirjoittamaan, skannaamaan ja lähettämään sen sähköpostilla aamupäivän aikana. Näin tein. Kortti tuli seuraavana päivänä postissa, juuri sopivasti. Kävin töistä tullessa noutamassa kortin kotoa postilaatikosta ja lähdin saman tien noutamaan autoa myyntiliikkeestä koeajoon.

Kortin PIN-koodi ei luonnollisesti tullut samassa kuoressa, vaan vasta maanantaina. Onneksi koodin sai Gasumin asiakaspalvelusta kysymällä. Pääsin koeajon aikana testaamaan kaasun tankkaamisen. On muuten melkeinpä helpompaa ja nopeampaa kuin bensiinin tai dieselin tankkaaminen. Siitä kuitenkin myöhemmin.

Ennen ostopäätöstä kävin vielä Nettiautossa katselemassa vaihtoehtoja. Olisi sieltä löytynyt pikku-Citroën, joka olisi ollut tätä edullisempi. Vahinko vain, kyseiseen yksilöön oli jälkiasennettu kaasulaitteisto, joten tavaratilaa autossa ei ollut enää käytänössä lainkaan.

Koeajossa oleva auto – Volvo V70 – ei ollut ihan viaton. Huoltohistoriasta pystyi päättelemään, että edessä olisi 300000 kilometrin määräaikaishuolto, kaasusuodattimen vaihto ja jakopään hihnan vaihto. Lisäksi ilmastointi ei toiminut ja autosta puuttuu lohkolämmitin. Myös vetokoukku olisi ollut kiva. Puutteista johtuen saimme neuvoteltua 800 euron alennuksen hintaan. Päätimme ostaa auton.

Seuraan tässä blogissa myös auton kustannuksia. Seuraavassa kirjoituksessa kokoan auton tähän asti kertyneet kustannukset.